maanantai 14. lokakuuta 2013

Maastoa pitkästä aikaa (&suossa uiminen!)

Moikka kaikki :) Tänäpäivänä menin tallille yksin ja kävin sisällä. Sielä raatasimme tilan emännän kanssa, ja piakkoinpa sitten otinki sen pikku hulmurikoiran Tuiskun minun kans vähäksi aikaa ulos telmimään:) Tunti reilu siinä juostiin, ja potkin sille palloa. Tuisku on borbercollien ja kultaisennoutajan risteytys. Tosi komea koira! Tarhassa Fiinu vähän säikkyi ku Tuisku juoksi aina niin hirmusta vauhtia alas hakemaan palloa, ni meinas se pikkytyttö vähän säikkyä! Viedessäni sitten Tuiskun sisälle ku oli niin hengästyny että ei tulis mitää "syvänlaakia" ku juoksi niin paljon!

Seuraavaks sitten kun Tuiskun vein sisälle päätin siivota tallin kaikessa rauhassa, olin vähän väsynyt ja olen edelleen mutta siivosimpa kuitenki hevosten karsinat ja laitoin tammalle vähän reilummin alkuheinää. Siinä sitten siivosin karsinat ja kun lopetin menin istumaan varustehuoneeseen puoleksi tunniksi miettien mitä tekisin :D No päätimpä sitte, että maastoon ois kiva lähteä ku en oo käyny maastossa PIIIIIIIIIIITKÄÄN aikaan!

Lähdin hakemaan hevosia sisälle, kuten normaaliin tapaan, pyry pääsee irti sisälle, koska se ei jätä tammaa yksin minnekkään! Onhan se herrasmies.. Vietyäni Fiinun karsinaan sitten laittelin varusteet ladon ovelle valmiiksi että ei tarvisi kun heittää selkään. Harjasin pyryn pienesti, se ei ollut piehtaroinu paljoa mikä on hyvä juttu! Karvanlähtö alkaa näyttää myös meidänki hevosille tulla ja tänään oli aamusta muuten satanu ensilumetkin! :) Heitin Pyrylle mahollisimman paljon punasta, että se näkyis koska nyt on hirvenpyynti aika ni ois hyvä että heppa näkyisi vähän enemmän! Itelle heitin sellasen perus Jahti-liivin päälle ku ei ollu muita värikkäitä!

Normaaliin tapaan, nousin ladossa selkään, kiristin vatsavyön ja tarkistin että puhelin on kaiken varalta mukana. Lähdin meidän tallin vastapäätä olevaa läheistä tietä pitkin vaaran taakse ja kävelin sieltä sitten niin kauan että tulin ensimmäiselle pikkupellolle, josta käännyin pikku metsätielle jossa tuli hirvitorni vastaan, laitoin siis puhelimen soittamaan musiikkia jotta kuulisi että ihmisiä on tulossa. Sitten tulin polunhaaraan, ja huomasin kaatuneen koivun ja epäilin ettei ori hyppäisi yli mutta toisin kävi. En ollu varautunu hyppyyn, mutten myöskään lentänyt vaan horjahdin jotenki jännästi sielä selässä! Jatkoin matkaa, ja tulin sitten yhdelle pellolle mikä oli jo käännetty talven varalle. Sielä sitten vähän ravailin, koko pellon poikki (arviolta 200m) ja sitten siirryin yhdelle pikkutielle ja senkin ravasin aina seuraavalle pellolle asti. Sitte tuli tää toinen pelto, jonka kävelin koska tiesin sielä olevan metsästäjiä niin en tohtinut sitten ravailla. Jouduin hyppäämään kahden ojan yli, ja kas kuinka.. en pysynyt hypyissä mukana mutta selässä oltiin vielä!

Lähdin siitä sitten vanhaa Luiron kylän tietä pitkin laukkailemaan ja vähän päästelemään. Meidän alle jäi jäätä ja vettä ja ihme että ori meni niiden yli mukisematta! Sitten pysähdyttiin ja alettiin mennä varovasti Luiron Kylän päätietä pitkin; asfalttia pitkin. Pelotti vähän mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Aloin sitte tarkkailemaan että mistä päästäis takaisin siihen pikkutielle ja huomasin yhen pienen sivutien käännyin siitä ja kävelin jonkun matkaa. Vähän matkan päähän tuli sitte sellane pienimuotonen suo, jonka oletin että voitaisiin päästä yli. Aluksi suo tuntui ihan hyvältä mennä, mutta joudun jarruttelemaan paljon ja orihan painoi painon taakse, silloin huomasin, nyt poika vauhilla täältä pois! Pyryhän on sellanen että sen on pakko päässä eteenpäin, joten se veti minua pikkasen ja upottiinki sitten urakalla! Mentiin Pyryn jalkoja myöten sinne suolle, mutta vahva hevonen, entinen juoksija nykyinen hyppääjä sillä kyllä löytyy lihasta päästä täpärästä tilanteesta pois. Siinä aikamme yritettiin päästä, minä keskityin vain selässä pysymiseen, kunnes päästiin pois. Opetushan siitä tuli että katso aina ensin ennenkuin menet, hevonen painaa vähintään 6x sinua enemmän!

Palattuamme takaisin asfaltille, vastaan tuli muutama auto, ja kiitokseksi älysivät hidastaa, päästiin takaisin Lahtelan oikealle tielle ja siitä takaisin tallille. Tallille tultaessa, minua paleli aika paljon ku vähän hikoili orin selässä joutuessa pidätteleen niin paljon. Laitoin pyrylle vettä ja heiniä molemmille. Sitten Mika tuli hakemaan minut tallilta, laitoin hevosille ruuat ja suljin tallin :)