Pulkkailua ♥

Morjens! On ollu ihana raikas lumisateinen päivä ja kaikkialla ollu ihan kamalasti lunta! Äskön tuossa tultiin salilta ja nyt kauheilen täälä kun mies on keittiössä! Käääk! Koulusta selvitty ja Seksipäivä oli sielä ja oli kyllä sellanen että kommenttina tästä tilaisuudesta sanon, että ei ollu kyl kovin kummonen päivä. Eipä sielä puhuttu muusta ku koulunkäynnistä ja tyttöjenjutuista. Koulusta pääsinki ja sitte kotona käväsin syömäs ja eikun tallille menoks. Oli mukava kun päästiin siihen tallille niin heti ekana haettii heppaset sisälle ja lunta tuli tosi ihanasti taivaan täydeltä! Sitte sainki ideaksi että ku lunta oli niin paljon että haetaan pulkka ja pannaan se Pyryn perään!

Laitoin hepalle loimen vähäksi aikaa päälle että se vähän kuivahtais, sitten alettiin laittamaan sitä varusteisiin. J:kin ( en mainitse nimeä, sillä ei välttämättä halua tulla nimetyksi) tuli sitten siihen ladolle ja siinä höpistiin niin otin sitten J:n kyytiin ekaksi! Käytiin sellanen pikkulenkki tienpäällä kokeilemassa ja menihän se tosi hyvin, kuitenki meillä on niin huono varustekokoelma noille hiihtoratastuksille, että on pikkasen pelottavaa milloi heppa suuttuu ku menee narut väärään paikkaan :D! Mikäli huomenna ei sada, voisin kuvatakin sitä touhua, ja huomenna päätettiin kokeilla suksia! :) Jännää! Sitä odotellessa ♥

Youtubessakin uusi video, käy tsekkaamassa ihmeessä!

Lunta & Tilsoja

Moikka kaikki lukijat ja anonyymilukijat! Tänää onki tullu sitte lunta oikein urakalla ja aura-autot lähti käymään tänää myös täälä Pniemen teillä. On ollu tosi kiva ja raikas ilma ja ollu tosi hyvä lenkkeillä ja olla ulkona ku on ollu virkistävä lumisade tälläpäivää! Tallipäivä meni jotenki tosi kummallisen kivasti kun ensimmäisenä sai värkätä Tuiskun kanssa ulkona reilun puolisentuntia ja heittelin palloa. Raukalla tuli koko ajan märästä lumesta palloja tassuihin nii vähän välilä joutu sitten niitä repimään tassuista. Nakkasin sitten koirulaisen sisälle ja lähdin tallihommiin! Ensimmäisenä hommana tietenki karsinoiden siivousta ja laitoin uudet muhat sinne ja vaihdoin vedet. Sitte oliki aika hakee heppasia sisälle ja jouduinki sitten antaa Pyryn olla vähän aikaa loimella kun oli niin märkä selästä.

Siinä odotellessa sitten laittelin iltaheiniä ja aamuksi sitten ulkoheinät. Meilläkihän pitää jo alkaa laittamaan ulkoheiniä, koska pellot on niin tyhjät ja sielä on huonoa heinää sekä lumi alkaa peittämään maata. Laitoin ne heinät ja sitte kipasin suitset varustehuoneen puolelta ja viskasin päähän. Meilläki uus kuolain nytten! Oliivikolmipala Apple Mouth, se on ku tehty hepalle, ku se ruukaa välillä viskoa päätänsä jos pidäte tulee liian myöhään tai liian nopeaa.

Sitte lähin kohti kenttää ja ajattelin että nyt on hyvä ratsastaa ja pääsin kentälle ni hyppäsin selkään. Käveleskelin siinä jonku aikaa ja repasin sitte loimen poijes, ja aloin ratsastaa. Huomasin kuitenki että se teki tosi isot tilsat hepalle kavioihin.. Päätin siis jättää ratsastamatta enempää, koska melkein lennettiin nurinki sielä. Onneks ei! Ravailin ihan muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja sitten lopetin koska tilsat vain paheni ja paheni. Laitoin sille loimen takasin päälle ja lähdin kävelee kohti tallia. Tulin siihen talliin sitte se tyyliin luisteli sielä ladossa ku oli kamalat ne tilsat, eikä meinannu pysyä pystyssäkää.. Kuitenki päästiin turvallisesti karsinaan ja kaikki oli hyvin, tilsat suli ja ei ollu ongelmaa!

Toivottavasti sitten huomenna tulee tilsakumet jalkoihin! Sitte laittelin iltaheinät, vedet ja prixit. Kuitenki ennen näitä tein suursiivouksen varustehuoneelle; lakasin laattiat, järjestelin kaapi (vaatteet, kannukset, suojat tms..), putsasin suitsia ja satulan. Siinä oliki hommaa sitte sille illalle! Nakkasin hepoille ruuat ja painelin kattomaan salkkarit sisälle.

Toivotan kaikille ihania talvihetkiä heppojen kanssa ♥

life story & kiusaamisesta

Moi kaikille, olen tässä kotona nyt kun en millään jaksanut kouluun tänään kun on ollut niin paljon ajateltavaa ja mietittävää. Kuitenki tässä kotona olin ja olin syömässä niin aloin kuuntelemaan Bryan Adamsin todella loistavaa kappaletta Here I Am, siinä tuli todella vaikuttavat sanat: It's a new start, it's a new plane jotka suomeksi ovat se on uusi alku, uusi paikka. Sekä uusi päivä mainitaan laulussa. Tästä sain sitten ajatuksia ajatella kouluissa tapahtuvaa ehkä maailman yleisintä ilmiötä, koulukiusaaminen.

Tiedän, että moni on lukenut tästä jo niin määrättömistä blogeissa, mutta tämä minun asiani onki ihan erilaista ku mitä olet saattanut lukea. Nimittäin kerron omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta näihin. Tämä vaati minulta aikaa, että voin jakaa tämän internetissä, josta mikään ei poistu. Minua ei haittaa, vaikka levittelisitte tätä vaikka afrikkaan koska en vain jaksa välittää. Sempään menee tieto kaikille perille.
           Kiusaamista tapahtuu tosi yleisesti Suomessa. Noin joka neljäs oppilas on kiusattu koulussa tai syrjitty. Mutta nyt, esitän sinulle kysymyksen jota toivoisin ajattelevasi vähän aikaa: Miltä hänestä tuntuu, miltä sinusta tuntuisi olla yksin päivät pitkät istuen vain kotona sisällä ja koulussa istuskella vessassa tai käytävillä? Voin vastata itse tähän kysymykseen; aivan perseenreiältä. Oletko myös koskaan ajatellut, että sillä jota kiusataan/kiusaat voi olla ihan oikeasti ongelmia esim. kotona, perheessä, sukulaisten kanssa tai jopa oma sairaus. Tiedän muutamia nuoria joilla on sairaus ja kiusataan sen takia. Miettikää, jos sinulla olisi syöpä ja sinulle tehtäisiin 11 elinsiirtoa vuodessa. Miten se vaikuttaa sinuun? Se kyllä vaikuttaa ja paljonkin. Osalla muuttuu kasvojenpiirteet, osa joutuu opettelemaan asioita uudelleen (mm. kävely, puhuminen, pukeminen tms.) ja voi olla koulusta poissa vaikka vuoden. Sen sanon, että jos kiusaatte sairasta nuorta jolla on vakava sairaus, pyytäisin teitä tutkituttamaan päänne. Sielä on teillä sairaus.

Suomessa myös tehdään yli 2500 lastensuojeluilmoitusta vuodessa mikä on iso luku. Oletko miettinyt, miksi sinulla saattaa olla ilmoitus? Siihenhän saatan minäkin tietää vastauksen: sinä itse. Olen kokenut sen, miten siirryin ala-asteelta yläasteelle. Se oli täysi sekasorto. Tutustuin ihmisiin, joita olisi elämässäni tullut vältellä. 7-luokka menikin lintsaillessa polttaessa tupakkaa, juodessa alkoholia, varastellen ja karkaillen kotoa. Tähän minut johti vääränlainen ystäväpiiri, jotka eivät edes olleet oikeita kavereita. Pian näiden jälkeen kun poissaoloani koulusta alkoi kertyä muutamasta tunnista 280 tuntiin, ilmoitettiin jo viranomaisille. Aloin siis käymään sosiaalityöntekijän tykönä.
             Muutama kuukausi meni ja olin edelleen Sossun tykönä. Oli peruspäivä, pinnaamassa koulusta tupakkaa poltellen vain kylällä. Meitä oli monta aina kerralla. Sittempä seuraavana päivänä tulin kylältä kotiin lintsaamasta. Äiti itki hysteerisesti meidän olohuoneessa. Silloin sain kuulla sen; "Henna, sinä lähdet perjantaina pois"
......... Nuo sanat raastivat sydäntä, ajattelin että hei nythän mieki olen yhtä kova ku pääsen laitoksee. Mutta todellisuus kerto, ettei laitos ole oikeasti se mihin ihminen/nuori haluaa. Laitoselämä pahentaa nuorten elämää. Se ei korjaa mitään. Tämän kuultuani sorruin. Lähdin siis ryyppäämään ja vetelemään tupakkaa. Ajatus laitokseen joutumisesta ei  ollut oikeasti mitään mukavaa enkä todellakaan toista kertaa mene.

Tuli päivä jolloin minun oli päämäärä lähteä laitokseen. Olin edellispäivänä käynyt sanomassa hyvästit hienoimmalle koulutammalle Vieux R ,tiesin etten tule enään näkemään sitä koska se on uudessa kodissaan. Viivi, kuten sitä sanottiin oli hollannin puoliverinen maailman parhain ratsastaa, tosi lempeä jättiläinen. Haluan kiittää sen edellistä omistajaa, J. Kasurista että sain hoitaa sitä jonkun aikaa. Heti tallin jälkeen painelin kotiin itkemään ja pakkaamaan. Lähtö.....

Käytiin sinä aamuna nesteellä vielä viimeisen kerran tankilla, hain sieltä ruokaa matkalle. Aloin heti kylästä poistuessa itkemään ja itkin koko loppumatkan huutaen "käännytään kotiin, en halua mennä" mutta en voinu paeta enään.. Se oli menoa..

Siellä minä sitten olin, laitoksessa tekohymyin ja masentavin huonein. Ensimmäinen huoneeni oli täysin valkoinen, pelkkä peili sänky ja pari laatikkolipasta. Ensimmäiset 2viikkoa meni itkiessäni en kestänyt avata silmiäni, koska pöydällä oli tavaroita kotoa ja aloin jälleen itkeä. Kuitenkin laitoksessa oli hyvätkin puolensa, kuten esimerkiksi se että laitos antoi minulle ja perheelleni uuden merkityksen. Ennen saatoin vain huutaa vanhemmille että (sanon suoraan) painukaa vittuun vihaan teitä ymstms. Nykyään en siihen pysty, koska minut voi eristää aina heistä. He ovat kuitenki minut tähän maailmaan saattaneet, tarjonneet lämpöä, kodin, ruoan ja opiskelun ja terveen elämän.

           Laitoksessa meni yöt itkien, rukoillen ja katsoen taivaalle ja ajatellessa että katsookohan vanhempani taivaalle nyt, näkeekö he minut? kuitenkin aina olin väärässä. Arki oli laitoksessa hyvin samanlaista. Kouluun lähdettiin klo 8:00 ja koulusta tultiin pois 13-15 välillä. Sitten koitti tunnin hiljaisuus läksyille, jonka jälkeen minä ruukasin ruoan jälkeen painella heti tallile koska sielä minulla oli todella kotoisa olla. Siellä en tuntenu ikävää tai pelkoa. Sain olla oma itseni, eikä minun tarvinnut pelätä että milloin nuoret tulevat kiusoittelemaan.

 

Tallilla minulla oli paljon ystäviä, jotka ovat edelleen ystäviäni ja kaipaan heitä jokahetki kun en ole paikalla. Mutta se ei riittänyt. Aloin loppujenlopussa viillellä, ja käsissäni minulla onkin nyt ikuiset arvet, muistot siitä mitä voi tapahtua jos ei käy koulua tai hakeutuu väärään porukkaan. Kuitenkin tuli se päivä jolloin kotiuduin. Silloin vannoin kautta käsieni sekä hevosharrastuksen, etten enään ikinä lähde laitokseen, enään koskaan. Sitten muutimme pelkosenniemelle, ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Turvallisessa paikassa kaukana laitoksista, hyvässä pienessä koulussa sekä harrastusten ympäröimänä. Löysin myös nykyisen poikaystäväni, jonka kanssa olen edelleen yhdessä.

 

Sitten alkoikin kesäloma. Kuitenkin tuli myös täällä päivä, jolloin masennuin täysin. 26.6. tapahtui jotakin, mihin en osannut varautua. Olin hellun kanssa Kemissä, ja sain huolestuttavan soiton äidiltä. Lähdimme heti ajamaan, ja perille päästyämme.. Äiti tuli itkien ulos vastaan, pidellen pienen koiramme leikkisiiliä kädessään. Hän oli lähtenyt. 

 





Maailman tärkein eläin, olento ja koira, nukkui 26.6. ikilepoon. Yhä
sinua kaivaten ja itkien .....♥

Minulta meni kaksi kuukautta toipua täysin tapahtumasta, ja nykypäivänäkin viellä itken tämän upean ystäväni menetystä. Se oli minun 4-vuotissyntymäpäivä lahjani....

 

Kuitenkin meillä on uusi karvakuono ja elämä pyyhkii nykyään ihan normaalisti. Uusi pikkupirumme Milla.

Myös ajanmyötä löysin itselleni myös hoitohevosen Pyryn ja Fiinun joista kirjoitankin blogissa aika paljon. Tämän postauksen kirjoittamiseen meni kaksituskaista tuntia, koska nämä asiat satuttaa minua vieläkin. eli tässä vastaus heille jotka vastauksia ovat hakeneet. Kiitoksia ja kumarran.

Selkäkipu jumpalla ohi

Moikka kaikille!

Nyt on jäänyt blogi kirjoittamatta torstaista-lauantaihin koska syynä että torstaina en ollut tallilla, ja perjantaina kävin sitten kokeilemassa hypätä.

PERJANTAI 18.10.
Yritin hypätä perjantaina ja heppa oli KUMMALLISEN rauhallinen. Varustin heppaa, ja se teki jotakin mitä ei ollut ennen tehnyt: vältteli satulaa. Siinä vaiheessa ajattelin että sillä oli vain virtaa joten jatkoin varustamista ja lähdin kentälle. Kentälle kun pääsin olin tehny kaksi estettä mitä ajattelin pomppia. Ravatessa huomasin että ori oli kummallisen rauhallinen, ja aloin vähän aikaa miettiä että miten se oli niin rauhallinen. Yleensä kentällä työskentely esim. normaalisti pohkeenläpi ei onnistu jos esteitä on kentällä koska se yleensä kuumuu. Tällä kertaa se ei kuumunu vaan oli jotenki varovainen. Ajattelin että maa oli vain niin liukas joten jatkoin. Aloin sitten laukoille ja hyppäsin esteitä muutamaan kertaan 60cm asti. Sitten aloin hypätä toista estettä, ja ensimmäisellä kerralla se kielsi ja hyppäsi sittenkin loikalla siitä, ja lensin selästä. Oikea käsi venähti ja lievä aivotärähdys tuli tulokseksi. Sitten huomasin myös että heppa ei halunnut enään liikkua vaikka kuinka yritin saada sitä liikkeelle. Se vain jähmettyi. Sitten otin satulan pois selästä ja koittelin sen ristiselkää ja muutenkin pituutta ja se arasteli selkää. (johtuu siitä, että käytetään kahta satulaa ja toinen ei sovi hevoselle) Myös röhkintää tuli hevoselta aika paljon =flunssa! Sen hengitys oli tosi raskas, ja päätin lopettaa reenin siihen.

SUNNUNTAI 20.10.
Tallille menin normaalisti, laitoin hepoille vähän heiniä karsinoihin ja haettiin ne sitten sisälle. Harjailtiin heppoja kaikessa rauhassa eikä pidetty kiirettä. Huomasin, että Pyryllä oli ristiselkä vähän lämmin ja arasti joten kylmäsin sitä vähän aikaa. Ajattelin kokeilla jotakin uutta; jumppaa karsinassa. Kävin pihalta pienen karahkan raipaksi, ja opetin sille pari uutta kikkaa lisätä venyvyyttä ja jumppaohjelman opetin sille. Aluksi treenattiin jalan nostamista äänellä ja raipalla jonka toivoisin myöhemmin menevän pelkällä ääniohjeella. Myös pikku kumartelulla sain siltä liman juoksemaan ylöspäin jota se sitten toivotusti alkoi pärskimään ulos. Venyttely auttoi monessa asiassa heppaa joten päätän ottaa tämän viikottaiseksi ohjelmaksi kerran viikossa :) Ensiviikolle päätinkin sitten alkaa työstämään sitä laukkaa sille paremmaksi. Ensviikkon siis ♥